19.12.1910 – 18.6.1992
Väinö Järvi syntyi 19.12.1910 Jokioisten maalaispitäjään kartanon sikalanhoitajan seitsemänlapsiseen perheeseen. Perhe hankki elannon työskentelemällä Suomen suurimman kartanon ja rikkaimman miehen Alfred Kordelinin leivissä. Väinön isä oli töissä sikalassa ja äiti emännöi kotia monen aikalaisnaisen tapaan. yhdeksänhenkinen perhe eli onnellista ja normaalia aikalaisten elämää, ennen vuoden 1917 ikäviä tapahtumia.
Väinön lapsuutta varjosti veljen menehtyminen sairauteen sekä paikkakunnalla voimakkaana riehunut sisällissota. Vaikka perhe pyrki pysymään erossa sodan melskeestä, vaikutti seudulla tapahtuneet raakuudet vääjäämättä lapseen. Huoli tulevaisuudesta opetti jo nuorena Väinön katsomaan pitkälle tulevaisuuteen ja samalla se iskosti mieleen lujan toivon paremmasta. Väinön varttuessa hänelle opetettiin kovan työntekemisen kulttuuri. Metsäsavotat tarjosivat oppia työnteon raadollisuudesta sekä vahvistivat nuoren miehen kohtaamaan koko kansakuntaa ravisuttaneen sodan.
Sodassa Väinö palveli ansiokkaasti kersantin arvolla. Hän menetti sodassa kaksi rakasta veljeään ja tyytyi myöhemmin kertomaan heidän uroteoistaan korostamatta mitenkään omaa panostaan isänmaan puolustamisessa. Sota muovasi Väinöstä päättäväisen ja tarkan. Sodan loputtua vääpeliksi ylennetty Järvi vaati ympäriltä oleviltaan paljon mutta ei ikinä enempää kuin mihin hän itse pystyi. Hän halusi osallistua yhteiskunnan jälleen rakentamiseen ja työskenteli Jokioisten kunnan sosiaalisihteerinä. Virkaa voisi tänäpäivänä verrata sosiaalitoimen johtajaan. Aikalaiset muistelevat Väinön olleen aina lempeä ja auttavainen apua tarvitseville mutta terävä ja ehdoton niille, jotka yrittivät hyötyä kunnan tarjoamasta avusta. Metsätyöt tarjosivat yhä paikan hiljentymiselle ja Väinö nautti suuresti suomalaisesta luonnosta. Metsässä tuntui olevan aikaa ajatella ja tarkastella yhä nopeammin muuttuvaa maailmaa. Suomi oli voimakkaan muutoksen kourissa. Joka puolella rakennettiin ja maata haluttiin kehittää. Jo aikaisessa vaiheessa Väinö ymmärsi miten paljon auton suoma liikkumisen vapaus tulisi muuttamaan maailmaa. Koska sosiaalisihteerin työt veivät vain kahdeksan tuntia päivästä, päätti Järvi perustaa huoltoaseman kotikuntansa keskustaan. Poikansa Auliksen kanssa toiminta saatiin käyntiin ja viisikymmentäluvun alun vähäinen autokanta tuli hyvin palveltua.
Suurimmat polttoaine asiakkaat ilmestyivät alueelle Valtatie 10 rakentamisen yhteydessä. Raskaat koneet muokkasivat nopeasti maalaismaisemaa ja tarvitsivat toimiakseen valtavat määrät polttoainetta. Väinö pohti, että pian näillä teillä kulkisi paljon muutakin kuin työkoneita. Niinpä hän päätti toteuttaa kunnianhimoisen hankkeen. Vision, jota kavahdettiin jopa Esson Helsingin pääkonttorissa. Oli aika rakentaa Suomen ensimmäinen liikenneasema.
Vimmaisella tarmokkuudella pieni väliaikainen kioski muuttui täydenpalvelun liikenneasemaksi kahden pikatien risteykseen. Kauaksi kylänkeskustasta, jonne huoltoasemat aina oli rakennettu. Monet pitivät hanketta pähkähulluna. Jo pelkkä koko sai ihmiset tuomitsemaan hankkeen. Yli 1200m2 tiloissa toimi huoltoasemapalveluiden lisäksi kahvio, korjaamo ja automyynti. Tammikuussa 1961 avajaiset olivat maakunnallinen spektaakkeli ja Helsingistä virtasi auto- ja huoltoasema-alan ihmisiä tutustumaan uuteen toimijaan. Väinöä uhkui tarmokkuutta mutta häntä vaivasi neuvottomuus uuden yrityksen nimen suhteen. Liike oli avattu Autokulmana mutta niin Väinö kuin poikansa Aulis eivät olleet tyytyväisiä nimeen. Sateisen syksyisenä iltana asiat saivat uuden käänteen. Perheystävä, Varatuomari Antti Alasentie ajoi kohti Forssaa ja pinnisteli nähdä eteensä pimeässä ja sumuisessa säässä. Jokioisten kohdalla, mäen päällä hän alkoi nähdä heikkoa valon loimua, joka kirkastui lähemmäksi tultaessa. Pian valot paljastuivat Autokeitaan valoiksi ja mies kaarsi pihaan, astui sisään, tilasi kupin kahvia ja kertoi Väinölle miten koko liike oli näyttänyt kuin kangastukselta pimeydessä. ”Tämähän on Autokeidas” Alasentie oli todennut. Seuraavana päivänä Väinö ilmoitti valinneen yritykselle uuden nimen. Liike tultaisiin tuntemaan Autokeitaana.
Vuosien vieriessä Väinö siirsi yhä enemmän vastuuta Aulikselle. Isän ja pojan yhteistyö toimi saumattomasti ja heidän persoonansa täydensivät toinen toisiaan. Väinön ehdottomuutta kompensoi Auliksen neuvottelu kyky. Väinö oli koko työuransa arvostettu, jopa hieman pelätty patriarkka, joka eläköitymisestään huolimatta oli päivittäinen näky Autokeitaalla. Mamman kuoleman jälkeen Väinö vietti, jos mahdollista jopa enemmän aikaa rakkaan yrityksensä toimitiloissa. Rakkaat lapset ja lapsenlapset auttoivat surutyön tekemisessä.
90-luvun alussa Väinö seurasi jo sivusta kun Aulis ja hänen poikansa Olli koittivat ratkaista visaista taloudellista ongelmaa. Lama oli alkanut kuin tyhjästä ja autokauppa oli suurissa vaikeuksissa. Autokeitaan liikenneasemapalvelut olivat muuttaneet samalla tontilla täysin uusiin toimitiloihin, joiden rakentaminen oli ollut yritykselle valtava investointi. Samaan aikaan autokauppa oli muuttunut tuottavasta liiketoiminnasta tappiolliseksi. Oli tehtävä kipeä päätös ja luovuttava autokaupasta ja keskityttävä täysin liikenneaseman pyörittämiseen. Välttämätön päätös mursi Auliksen, joka koki asian henkilökohtaiseksi epäonnistumiseksi. Auliksen lapsena kokemat sydän ongelmat uusiutuivat ja hän menehtyi äkisti 16.2.1991. Rakkaan pojan menettäminen oli kenties liikaa myös Väinölle ja hän nukkui pois läheisten ympäröimänä 18.6.1992.
Autokeidas toimii jokainen päivä perustajansa Väinö Järven hengessä, vaalien kovan työntekemisen arvoa ja visiota taukopaikasta, joka erottuu valona harmaudesta.
Forssassa 19.11.2014
Niko Järvi
4. polven Autokeidas yrittäjä